James Webb -teleskooppi löysi pienen, halkaisijaltaan vain 10 kilometrin kuun, mutta mihin aurinkokunnan planeettaan tämä uusi luonnollinen satelliitti kuuluu?
Sisällysluettelo
Uraani on aurinkokunnan planeetta, jolla on eniten kuita, ja James Webb -avaruusteleskooppi on löytänyt uuden, halkaisijaltaan vain kymmenen kilometrin kuun, mikä nostaa sen satelliittien määrän 29:ään.
Toistaiseksi uusi kuu on nimetty S/2025 U1:ksi, ja sen nimi on vielä hyväksyttävä Kansainvälisessä tähtitieteellisessä unionissa (IAU), joka on tärkein viranomainen tähtitieteellisten kohteiden virallisten nimien ja nimitysten myöntämisessä.
”Se on pieni kuu, mutta merkittävä löytö, jota edes NASA:n Voyager 2 -avaruusalus ei nähnyt ohittaessaan sen lähes 40 vuotta sitten”, korosti Maryame El Moutamid Southwest Research Institute -tutkimuslaitoksesta (Yhdysvallat), joka vastasi havainnosta Webb-teleskoopin havainnoilla viime helmikuussa.
Sen halkaisijan arvioidaan olevan vain 10 kilometriä, ja sen pieni koko todennäköisesti teki sen näkymättömäksi Voyager 2:lle ja muille teleskoopeille, NASA kertoi.
Uraani, aurinkokunnan planeetta, jolla on eniten kuita
Mikään muu aurinkokunnan planeetta ei ole yhtä monta pientä sisäkuuta kuin Uraani, ja sen monimutkaiset vuorovaikutukset renkaiden kanssa ”viittaavat kaoottiseen historiaan, joka hämärtää rajan renkaiden ja kuiden järjestelmän välillä”, sanoi Matthew Tiscareno Seti-instituutista (Yhdysvallat).
Äskettäin löydetty kuu on 56 000 kilometrin päässä Uranuksen keskustasta, ja sen lähes pyöreä kiertorata ”viittaa siihen, että se on saattanut muodostua lähellä nykyistä sijaintiaan”.
Se on neljästoista ja pienin monimutkaisessa sisäkuujärjestelmässä, jonka kuut kiertävät suurempien kuiden sisällä. Niiden nimet ovat Miranda, Ariel, Umbriel, Titania ja Oberon, jotka kaikki ovat peräisin William Shakespearen ja Alexander Popen teoksista.
Tämä löytö korostaa El Moutadimin mukaan, kuinka moderni tähtitiede ”jatkaa Voyager 2:n kaltaisten avaruuslentojen perintöä, joka lensi Uranuksen ohi 24. tammikuuta 1986 ja tarjosi ihmiskunnalle ensimmäisen lähikuvan tästä salaperäisestä maailmasta”.
Nyt, lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin, Webb tarjoaa ”uuden näkökulman ulkoiseen aurinkokuntaan” ja laajentaa ”vielä enemmän tätä rajaa”.
