Nämä alun perin verensokerin säätelyyn tarkoitetut injektoitavat lääkkeet ovat nyt suosittuja laihduttajien keskuudessa. Niiden vaikutus silmän mikroverenkiertoon on kuitenkin herättänyt odottamattoman tieteellisen keskustelun.
Sisällysluettelo
Viime vuosina nopea laihtuminen on tullut arvostetuksi tavoitteeksi, joka ulottuu kauas lääketieteellisten haasteiden ulkopuolelle. Tässä yhteydessä jotkut alun perin diabeteksen hoitoon kehitetyt lääkkeet ovat nousseet huikeaan suosioon ja muuttuneet trendituotteiksi. Niistä semaglutidi on noussut monien potilaiden ihmelääkkeeksi. Menestyksen takana on kuitenkin alkanut piirtyä odottamaton varoitusmerkki, joka koskee paljon herkempää elintä kuin voisi kuvitella.
Tähtimolekyyli liikalihavuuden hoidossa
Semaglutidi on jo muutaman vuoden ajan ollut keskeinen tekijä tyypin 2 diabeteksen ja liikalihavuuden hoidossa. Ozempic, Wegovy tai Rybelsus -nimillä myytävä lääke jäljittelee suolistossa tuotettavaa GLP-1-hormonia, joka säätelee verensokeria ja kylläisyyden tunnetta. Tuloksena on usein merkittävä painonpudotus ja metabolisen terveyden paraneminen.
Tämä lääketieteellinen menestys, johon liittyy huikea suosio sosiaalisessa mediassa, ei kuitenkaan ole täysin varjoton. Tutkijat ovat nyt huolissaan mahdollisista haittavaikutuksista näköterveyteen. He mainitsevat erityisesti harvinaisen mutta vakavan sairauden, jota kutsutaan ei-arteriittiseksi anterioriseksi optikusneuropatiaksi. Tämä sairaus, jota joskus kutsutaan ”silmän aivohalvaukseksi”, on huolestuttava sen vakavuuden vuoksi.
Sairaus ilmenee, kun verenkierron puute vahingoittaa äkillisesti näköhermoa. Oireet ilmaantuvat kivuttomasti ja aiheuttavat nopean, usein pysyvän näön menetyksen. Sairauden harvinaisuus – muutama tapaus 100 000 ihmistä kohden – ei ole estänyt eurooppalaisia terveysviranomaisia ryhtymästä toimenpiteisiin. Kesäkuussa 2025 Euroopan lääkevirasto luokitteli NAION semaglutidin ”erittäin harvinaisiksi” sivuvaikutuksiksi ja suositteli hoidon välitöntä lopettamista, jos potilaalla ilmenee äkillisiä näköoireita.
Semaglutidiin liittyvät silmäoireet
Ensimmäiset varoitusmerkit tulivat kliinisestä tutkimuksesta, joka tehtiin Massachusetts Eye and Ear Hospitalissa vuosina 2017–2023. Vertaamalla kahta diabetesta tai liikalihavuutta sairastavaa potilasryhmää – joista toinen käytti semaglutidia ja toinen ei – tutkijat havaitsivat NAION-tapauksia huomattavasti enemmän semaglutidia käyttäneillä potilailla. Juliussa 2024 JAMA Ophthalmology -lehdessä julkaistujen tietojen mukaan riski olisi nelinkertainen diabeetikoilla ja yli seitsenkertainen semaglutidia käyttävillä liikalihavilla potilailla.
Vaikka tämä tutkimus ei osoita syy-seuraussuhdetta, sen metodologinen tarkkuus ja laajuus (yli 16 000 tutkittua potilasta) ovat tehneet vaikutuksen. Se tukee laajempaa havaintoa. GLP-1-tyyppisillä lääkkeillä, joihin semaglutidi kuuluu, näyttää olevan vielä huonosti ymmärretty vaikutus näköhermoon.
Samanaikaisesti Karolinska Institutetin ja Melbournen yliopiston tutkimus vahvisti, että vaikka NAIONin kehittymisen todennäköisyys oli edelleen hyvin pieni (0,04 % seurannassa olleista potilaista), se oli hieman suurempi kuin verrokkiryhmässä. Tutkijat muistuttavat kuitenkin, että diabetes itsessään on tämän sairauden itsenäinen riskitekijä, mikä vaikeuttaa analyysia.
Aiemmassa meta-analyysissä, joka julkaistiin PLOS ONE -lehdessä vuonna 2013, oli jo todettu korrelaatio diabeteksen ja NAIONin välillä, ja riski oli 64 % suurempi. Tämä yhteys voi siis vahvistua, jos potilaalle annetaan semaglutidin kaltaisia lääkkeitä, jotka aiheuttavat nopeita verensokerin vaihteluita.
Hyödyt ja haitat
Lääkäreille dilemma on selvä. Pitäisikö tehokas lääke, joka vähentää sydän- ja verisuonitautien ja kuoleman riskiä, hylätä harvinaisen haittavaikutuksen vuoksi? Vastaus riippuu kunkin potilaan profiilista. Potilaita, joilla on uniapnea, korkea verenpaine tai aiempia näköhäiriöitä, on seurattava tarkasti. Erityinen näköhermon morfologia, ns. ”crowded” optinen levy, voi myös lisätä riskiä.
Säännöllinen silmälääkärin seuranta on siis välttämätöntä kaikille GLP-1-hoitoa saaville potilaille, erityisesti riskipotilaille. Semaglutidin käytöstä on ilmoitettava silmälääkärille, jotta seurantaa voidaan mukauttaa ja mahdolliset varoitusmerkit havaita varhaisessa vaiheessa.
Jotkut käynnissä olevat tutkimukset pyrkivät ymmärtämään paremmin taustalla olevia fysiopatologisia mekanismeja. Yksi niistä, joka mainitaan The Conversation -julkaisussa, seuraa 1 500 potilasta viiden vuoden ajan semaglutidin vaikutusten tarkkaan arvioimiseksi verkkokalvoon ja näköhermoon.
Vaikka varovaisuus on paikallaan, nykyinen konsensus kehottaa olemaan panikoimatta. Useimmissa tapauksissa semaglutidin hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin haitat. Uusi tieto muistuttaa kuitenkin, että jopa lupaavimmat hoidot on arvioitava jatkuvasti ja kiinnittämällä huomiota heikkoihin signaaleihin, olivatpa ne kuinka harvinaisia tahansa.
