Tigris- ja Eufrat-jokien välissä sumerilaiset rakensivat yhden historian ensimmäisistä suurista sivilisaatioista.
Sisällysluettelo
Siellä syntyivät kastelujärjestelmä, kirjoitus, oikeus ja tähtitiede. Tämän nousun takana oli kuitenkin yksi ratkaiseva tekijä: vesi. Vuorovesistä vesijohtoverkostoihin – tämän elementin hallinta muovasi heidän yhteiskuntansa, vaurautensa ja jopa perustamismyyttinsä.
Mahtavat monumentit koristavat yhä Irakin eteläosan karua maisemaa. Urin zigguratin tavoin nämä massiiviset rakennelmat muistuttavat siitä, että täällä, Tigris- ja Eufrat-jokien välissä, nousi yksi ihmiskunnan ensimmäisistä suurista kaupunkikulttuureista.
Sumerilaiset keksivät ensimmäisen kirjoitusmuodon (kiilakirjoituksen, noin 3300 eKr.), tekivät merkittäviä edistysaskeleita matematiikassa, tähtitieteessä ja kastelujärjestelmissä sekä loivat ensimmäiset perustat oikeudelle ja monimutkaiselle hallinnolle. Vuosina 3500–2000 eKr. tämä kukoistava sivilisaatio kehittyi kaupunkivaltioiden kokonaisuudeksi, mikä teki Sumerista yhden Mesopotamian antiikin sivilisaatioiden perustajista.
Veden kesyttämiseen perustuva yhteiskunta
Ensi silmäyksellä voi tuntua yllättävältä, että niin hienostunut yhteiskunta on voinut kukoistaa niin kuivalla tasangolla. Sateet ovat harvinaisia, mutta alueella on kaksi suurta jokea: Tigris ja Eufrat. Laajamittainen kastelujärjestelmien kehittäminen onkin ollut keskeisessä roolissa sumerilaisen sivilisaation nousussa. Tällaisten verkostojen rakentaminen vaati kollektiivista organisointia, mikä edisti sellaisten instituutioiden syntymistä, jotka pystyivät koordinoimaan vesitöitä ja jakamaan vettä. Menestyvä maatalous varmisti kaupunkivaltioiden vakauden ja edisti kauppaa naapurialueiden kanssa.
Tuore tutkimus korostaa, kuinka alueen ympäristötekijät – jokien, vuorovesien ja sedimenttien vuorovaikutus – ovat muokanneet tämän yhteiskunnan kehitystä. ”Tuloksemme osoittavat, että Sumer oli kirjaimellisesti ja kulttuurisesti rakennettu veden rytmien varaan”, selittää Liviu Giosan.
Sumerilaisen sivilisaation perusta: vuoroveden alkuperäinen vaikutus
7 000–5 000 vuotta sitten Tigris- ja Eufrat-jokien muodostama suisto Persianlahden pohjoisosassa oli paljon vähemmän kehittynyt kuin nykyään, ja merivesi ulottui paljon syvemmälle maahan. Kuten joissakin nykyisissä Atlantin suistoissa, molemmat joet olivat vuoroveden alaisia. Alueelle asettuneet ensimmäiset yhteisöt saattoivat näin hyödyntää kahdesti päivässä tapahtuvaa makean veden laskua kaivamalla yksinkertaisia kanavia viljelysten kasteluun ilman monimutkaisia infrastruktuureja.
Mutta deltan asteittainen eteneminen lopulta esti tämän luonnollisen vuorovesivaikutuksen, mikä teki välttämättömäksi laajan keinokastelujärjestelmän rakentamisen. Tämä paleoympäristön mullistus saattoi aiheuttaa kriisejä, mutta myös kannustaa kunnianhimoiseen yhteiskunnalliseen vastaukseen: monimutkaisen kastelujärjestelmän kehittämiseen, joka oli sumerilaisen kultakauden alku.
Myytin alkuperä?
Veden, ympäristön ja yhteiskuntajärjestyksen välinen läheinen yhteys näkyy jopa sumerilaisessa mytologiassa. Luomismyytti, joka tunnetaan nimellä Eridun genesis, kertoo katastrofaalisesta tulvasta. Monien tutkijoiden mukaan tämä kertomus olisi myöhemmin innoittanut Raamatun myytin maailmanlaajuisesta tulvasta ja Nooan arkista. On mahdollista, että tämä myyttinen perinne juontaa juurensa suurista tulvista, jotka johtuivat suiston etenemisestä ja sedimenttien kertymisestä ja jotka aiheuttivat pitkäaikaisia tulvia laajoilla rannikkoalueilla. On mielenkiintoista nähdä, kuinka nämä yli 5 000 vuotta sitten tapahtuneet luonnonkatastrofit ovat säilyneet perimätietona nykypäivään asti.
