Pennsylvanian yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, kuinka ihmisen aivot säilyttävät suuntavaiston liikkuessaan virtuaalitodellisuudessa. On käynyt ilmi, että kaksi aivojen avainaluetta toimivat sisäisenä kompassina, joka auttaa suunnistamaan ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tämä löytö voi olla tärkeä neurodegeneratiivisten sairauksien ja näkövammaisten ihmisten navigointiongelmien tutkimuksessa.
Zhengang Lu ja Russell Epstein Pennsylvanian yliopistosta tekivät ainutlaatuisen tutkimuksen selvittääkseen, miten ihmisen aivot säilyttävät suuntavaiston liikkuessaan realistisissa virtuaaliympäristöissä. Kokeessa tutkijat käyttivät neurokuvantamista tarkkaillakseen 15 osallistujan aivojen toimintaa, kun he suorittivat taksinkuljettajan tehtäviä virtuaalikaupungissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kaksi tiettyä aivojen aluetta vastaa eteenpäin suuntautuvan liikkeen määrittämisestä riippumatta ympäristön muutoksista.
Mielenkiintoista on, että suunnistukseen liittyvä hermosignaali pysyi vakaana, vaikka kaupungin visuaaliset piirteet muuttuivat. Tämä tarkoittaa, että aivot pystyvät säilyttämään sisäisen suunnantajun luottamatta yksinomaan ulkoisiin orientaatiopisteisiin. Lisäksi tämä mekanismi toimi samalla tavalla tehtävän eri vaiheissa – oli kyse sitten matkustajan etsimisestä, hänen kyytiin ottamisesta tai määränpäähän viemisestä. Lisäanalyysi vahvisti, että löydetyt aivoalueet koodaavat laajan suunnan valikoiman suhteessa pohjois-etelä-akseliin.
Russell Epstein mukaan nämä aivojen alueet toimivat eräänlaisena ”neuronaalisena kompassina”, jonka avulla ihminen voi säilyttää suunnantajunsa jopa vieraassa ympäristössä. Tämä löytö on tärkeä käytännön kannalta, koska suunnantajun menetys on yleistä neurodegeneratiivisissa sairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa. Spatiaalisen navigoinnin mekanismien jatkotutkimus voi auttaa tällaisten tilojen varhaisessa diagnosoinnissa ja seurannassa.
Tutkimus herättää kysymyksen siitä, kuinka ihmiset orientoituvat tilassa käyttämällä paitsi visuaalisia vihjeitä myös sisäisiä mekanismeja. Tämä on erityisen tärkeää näkövammaisille, jotka joutuvat turvautumaan muihin navigointitapoihin. Tutkijat aikovat jatkaa tämän aiheen tutkimusta, jotta voidaan paremmin ymmärtää, miten aivot sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin ja mitkä tekijät vaikuttavat ihmisen kykyyn suunnistaa tilassa.
