Kiinalaiset tutkijat ovat löytäneet mikro-organismien energianlähteen maapallon syvyyksistä
Sisällysluettelo
Kuten koulussa opimme, elämä maapallolla riippuu auringosta. Mutta kuvittele: jossain jalkojemme alla, täydellisessä pimeydessä ja terästä litistävässä paineessa, kiehuu elämä, joka ei tarvitse auringonvaloa lainkaan.
Tämä ei ole fantasiaa, vaan syvä biosfääri – valtava, mutta lähes näkymätön ekosysteemi, jonka massa voi olla satoja kertoja suurempi kuin koko ihmiskunnan massa. Pitkään pääkysymys oli: mistä sen asukkaat saavat ravintonsa?
Maailma ilman aurinkoa – onko se mahdollista?
Useiden kilometrien syvyydessä ei ole valonsäteitä eikä orgaanisten aineiden jäännöksiä. Mutta siellä elää ekstremofiilien mikro-organismien kolonioita. Ne saavat energiansa ei fotosynteesistä, vaan veden ja kivien välisistä kemiallisista reaktioista – kemosynteesistä. Ongelmana on, että tunnetut prosessit eivät pystyneet selittämään syvyyksien elämän mittasuhteita.
Murtumia ruokatehtaina
Kiinalaiset tutkijat päättivät mallintaa, mitä tapahtuu tektonisten murtumien alueilla. Kun kivi halkeilee, tuoreille pinnoille ilmestyy aggressiivisia vapaita radikaaleja, jotka reagoivat veden kanssa ja hajottavat sen molekyylejä. Näin muodostuu:
Vety (H₂) – ihanteellinen polttoaine mikrobeille.
Hapettimet (esim. H₂O₂) – polttoaineen ”polttamiseen” aineenvaihdunnassa.
Tämä prosessi tuottaa vetyä 100 000 kertaa tehokkaammin kuin kaikki aiemmin tunnetut geologiset mekanismit.
Raudan kiertokulku
Murtumissa syntyy ympäristö, jossa hapetus- ja pelkistyspotentiaalin vaihtelut ovat jyrkkiä. Täällä rauta muuttuu jatkuvasti muodosta toiseen, käynnistäen hiilen, typen ja rikin kiertokulun. Nämä prosessit muodostavat perustan koko maanalaiselle ekosysteemille.
Uudet horisontit elämän etsinnälle
Jos elämä voi olemassa rikkoutumien energialla, sitä kannattaa etsiä muualtakin kuin tähtien ”elämälle sopivasta vyöhykkeestä”. Mars, Europa, Enceladus – ne kaikki voivat kätkeä pinnan alla omia syviä maailmojaan.
