Järjestö ei onnistunut solmimaan sopimusta tämän materiaalin aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemisestä, sen käytön sääntelystä ja myrkyllisten aineiden käytön kieltämisestä sen tuotannossa.
Jopa neuvottelujen määräajan umpeuduttua YK ei onnistunut pääsemään sopimukseen muovin kulutuksen vähentämisestä ja sen tuotannon globaalista valvonnasta. Samaan aikaan ympäristökongressi CONICET tutkii merien saastumista mikromuovilla, jonka hiukkaset ovat kooltaan alle 5 millimetriä .
Äskettäin Schmidtin merentutkimusinstituutin YouTube-kanavalla julkaistu tutkimus paljasti lukuisia merieläinlajeja Mar del Platan vedenalaisessa kanjonissa, mutta retkikunnan kamera tallensi meritähtien, korallien, mustekalojen kalmarit ja muita muovijätteitä, muovipusseja, merikammioita ja muita muovijätteitä. Yhdistyneiden Kansakuntien mukaan meriin päätyy vuosittain 9–14 miljoonaa tonnia muovia.
CONICETin ja Schmidtin merentutkimusinstituutin retkikunnan aikana otettujen vesinäytteiden, pohjasedimenttien ja eliöstön analysoinnista vastaa Florencia Arrighetti , CONICETiin kuuluvan Suomen luonnontieteellisen museon meriekosysteemien laboratorion tutkija. ”Mikromuovia on läsnä kaikissa tutkituissa ympäristöissä: vedessä, ilmassa, pohjasedimentissä, eläinten elimistössä… Mutta suurin osa tutkimuksista tehdään helpoimmin saavutettavissa paikoissa – maalla tai rannikkoalueilla – ja tietoa mikroplastin kertymisestä syvissä vesissä on erittäin vähän”, lääkäri selitti Página/12-lehden haastattelussa.
Itse asiassa suomalaisilla merillä vastaavia tutkimuksia ei ole tehty. Muovia on löydetty hyvin suurista syvyyksistä muualta maailmasta, joten hypoteesi on, että tämä liittyy ”maailmanlaajuiseen merien dynamiikkaan” ja että muovia on myös näissä näytteissä, Arrigetti selitti. Hän selitti myös: ”Ihmiset keräsivät veden ja pohjasedimenttien näytteitä sukellusten alussa selvittääkseen, kertyykö mikromuovia merenpohjaan ja syvissä vesissä.” Samalla kerättiin myös joitakin merieläimiä, jotta voitiin tarkistaa, kykenevätkö ne kertymään mikromuovia ympäristöstään .
Sopimus, jota ei syntynyt
Yhdistyneiden kansakuntien muovisaastekokemus on vastakkain kahden osapuolen kanssa: suuren valtioiden ryhmän (Latinalainen Amerikka, Euroopan unioni, Kanada, Australia, Afrikka ja saarivaltiot), joka haluaa toteuttaa kunnianhimoisia toimenpiteitä, kuten muovin tuotannon rajoittamisen, ja pienempää öljyntuottajavaltioiden ryhmää, joka haluaa keskittyä erityisesti jätteiden hallintaan.
”Olemme menettäneet historiallisen tilaisuuden”, totesi Kuuban delegaatio. Tuvalu, saarivaltio Oseaniassa, puhui 14:n Tyynenmeren pienen kehitysmaan puolesta: ”Meidän saarillemme tämä tarkoittaa, että ilman maailmanlaajuista yhteistyötä ja valtion toimia miljoonia tonneja muovijätettä jatketaan kaatamalla meriin, mikä vaikuttaa kielteisesti ekosysteemiimme, elintarviketurvaamme, elinkeinoihimme ja kulttuuriimme”.
CONICET:n eri raporteissa tunnustetaan, että muovin aiheuttama vesien pilaantuminen on ”erityisen vaikeaa sen hajoamisprosessin erityispiirteiden vuoksi. Nämä näkyvät ja tuntuvat muovijätteet, jotka kelluvat ja vajoavat pohjaan, aiheuttavat ilmeisiä ongelmia niitä syöville eläimille, kuten kaloille, valaille, kilpikonnille ja merileijonille, tai jäävät verkkoihin tai köysiin. Ne myös hajoavat vähitellen ja vapauttavat pieniä hiukkasia, joita kutsutaan mikromuoviksi. Jotkut tutkijat varoittavat, että muovin biohajoaminen voi kestää satoja tai tuhansia vuosia.
Arrigetti myönsi, että muovilla on monia etuja, mutta ”ongelmana on, että useimmissa maissa ei ole muovin kierrätysohjelmia”. Ja muissa maissa, joissa ne ovat olemassa, muovia ei kierrätetä asianmukaisesti. ”Ennemmin tai myöhemmin se päätyy mereen”, Arrigetti sanoi. Öljyntuottajamaat eivät halunneet sopimuksen kattavan muovin ”koko elinkaaren” – öljystä jätteeksi.
Lisäksi öljyntuottajamaat hylkäävät kaikki tuotantorajoitukset tai vaarallisten molekyylien tai lisäaineiden kiellot. Näin ollen YK:n ympäristöohjelman (UNEP) pääjohtaja Inger Andersen totesi, että kymmenen päivän neuvottelut ovat antaneet tarkemman käsityksen kunkin maan ”punaisista viivoista”.
Joka tapauksessa arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä kaatopaikoille ja meriin päätyy lähes 12 miljardia tonnia muovijätettä, eli merissä on enemmän muovia kuin kaloja. Tämän vuoksi Ecuadorin suurlähettiläs Isossa-Britanniassa ja neuvottelujen puheenjohtaja Luis Vayas Valdivieso totesi, että sopimusta ei ole vielä hyväksytty: ”Sihteeristö työskentelee uuden istunnon päivämäärän ja paikan määrittämiseksi.”
