Kahden viikon neuvottelujen jälkeen Geneven kokous päättyi ilman sopimusta maailman muovijätteen vähentämisestä, ja keskustelu siirrettiin tuleviin kokouksiin.
Sisällysluettelo
Öljyntuottajamaat kieltäytyivät allekirjoittamasta sopimusta muovin tuotannon vähentämisestä ja suostuivat vain edistämään kierrätystä.
Muovit eivät ole ympäristöongelma vain silloin, kun ne kelluvat merissä ja tukahduttavat merieläimiä. Nämä pääosin öljystä valmistetut materiaalit ovat hengittämässämme ilmassa, juomassamme vedessä, syömissämme elintarvikkeissa ja tieteen mukaan jopa veressämme. Elokuun alusta lähtien yhteensä 184 maata on kokoontunut Geneveen yrittämään luoda ensimmäinen oikeudellisesti sitova maailmanlaajuinen sopimus tämän näkymättömän invaasion pysäyttämiseksi. Kaikkien ennusteiden vastaisesti ja kahden viikon neuvottelujen jälkeen keskustelu on kuitenkin päätynyt umpikujaan, ja YK:n yleiskokous on päättänyt lykätä neuvotteluja myöhemmäksi. Tulos on herättänyt suurta tyytymättömyyttä maiden keskuudessa, ja kuten useat foorumit ovat tuominneet, se on ”voitto teollisuudelle ja tappio planeetalle”.
Seuraavassa on keskeisiä seikkoja, jotka auttavat ymmärtämään, miksi sopimus oli niin tärkeä ja ennen kaikkea, mitä neuvottelujen epäonnistuminen paljastaa monenvälisten mekanismien ja kansainvälisen yhteistyön nykytilasta.
Pariisin sopimuksen seuraaja
Maaliskuussa 2022, YK:n ympäristökokouksessa Nairobissa, yhteensä 175 maata hyväksyi yksimielisesti ”historiallisen päätöslauselman”, jonka mukaan kaikki maailman valtiot sitoutuivat laatimaan ”oikeudellisesti sitovan maailmanlaajuisen sopimuksen muovijätteen torjumiseksi”. Siitä lähtien hallitukset ovat kokoontuneet yhteensä kuusi kertaa (Uruguayssa, Ranskassa, Keniassa, Kanadassa, Etelä-Koreassa ja nyt Genevessä) yrittääkseen sopia kansainvälisen ilmastosopimuksen perusteista, joka sen kannattajien mukaan oli toiseksi tärkein sopimus Pariisin sopimuksen jälkeen. Tavoitteena oli luoda sääntelykehys ”muovin vaikutusten vähentämiseksi sen koko elinkaaren ajan” tuotannosta käsittelyyn, mukaan lukien niin monimutkaiset kysymykset kuin mikromuovien poistaminen ja potentiaalisesti vaarallisten kemikaalien vähentäminen.
Kaksi blokkia törmäävät
Koko neuvottelujen ajan keskustelu on polarisoitunut kahteen leiriin. Toisella puolella yli 100 maan koalitio, johon kuuluvat Euroopan unionin jäsenmaat, Tyynenmeren saarivaltiot ja useat Latinalaisen Amerikan ja Afrikan hallitukset, on puolustanut tarvetta ”kunnianhimoiseen sopimukseen”, jossa vahvistettaisiin ”pakolliset globaalit rajat” muovin tuotannolle, kertakäyttömuovin poistamista maailmanlaajuisesti ja potentiaalisesti vaarallisten kemikaalien käytön kieltämistä muovin valmistuksessa. Toisaalta öljyntuottajamaiden ryhmittymä, jota johtavat Yhdysvallat, Kiina, Saudi-Arabia ja Venäjä, on puolustanut lähes yksinomaan jätteiden käsittelyn ja kierrätyksen parantamiseen keskittyvän sopimuksen laatimista. Molemmissa tapauksissa osapuolet ovat pitäneet kiinni kannoistaan ja ilmoittaneet, etteivät ne ole valmiita hyväksymään sopimusta, joka ei vastaa niiden näkemystä.
Neutraali ja laimea päätös on suututtanut kaikki
Kahden viikon jännittyneiden neuvottelujen jälkeen Genevessä neuvotteluja johtanut ryhmä, jota johti Ecuadorin diplomaatti Luis Vayas Valdivieso, esitti niin ”neutraalin” ja ”laimean” sopimusluonnoksen, että se ei tyydyttänyt ketään. Tekstistä poistettiin kaikki viittaukset muovin tuotannon rajoittamiseen maailmanlaajuisesti, siinä ei mainittu vaarallisten kemikaalien kieltämistä ja sopimus supistettiin suosituksiksi jätteiden käsittelyn ja kierrätyksen parantamiseksi. Ehdotus on määritelty ”hyväksymättömäksi”, ‘pettymykseksi’ ja jopa ”vastenmieliseksi” sellaisten hallitusten kuin Kolumbian, Kanadan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin toimesta, jotka kannattivat paljon kunnianhimoisempaa sopimusta. Myöskään Arabiemiirikuntien kaltaiset maat eivät ole tyytyväisiä tulokseen, koska se ei niiden mukaan ”täydellisesti vastaa niiden näkemystä” eikä ole riittävän ”tasapainoinen”. Yleinen tyytymättömyys on lopulta estänyt tekstin hyväksymisen.
Öljyvaltioiden ja lobbaajien vaikutus
Useat asiantuntija-alustat ovat tuominneet ”öljyvaltioiden” ja ”alan lobbaajien” aiheuttaman esteen tämän sopimuksen allekirjoittamiselle. Greenpeacen tiedottaja Graham Forbes väittää, että ”suurin osa hallituksista halusi solmia vankan sopimuksen, mutta muutama pahantahtoinen toimija sai käyttää prosessia estääkseen tämän tavoitteen”. Tim Grabiel, ympäristöjuristi Environmental Investigation Agency (EIA) -järjestössä, väittää, että ”öljyvaltioilla oli käytössään kaikki monenvälisen oppaan likaiset taktiikat viivyttääkseen, harhauttaakseen, epäröidäkseen ja tuhotakseen mahdollisuuden tehokkaaseen muovikokouksen sopimukseen”. Samaan tapaan useat ympäristöjärjestöt tuomitsevat sen, että yli 230 petrokemian teollisuuteen liittyvän edustajan läsnäolo huippukokouksessa vääristi neuvotteluja ja lopulta sai aikaan sen, että ”raha asetettiin ihmisten ja planeetan terveyden edelle”.
