Itsenäiset ammatinharjoittajat saavat eläkettä, joka on keskimäärin 40 % pienempi kuin palkansaajien eläke.
Kaikki eivät saa samanlaista eläkettä eläkkeelle jäädessään, ja jos on ryhmä, joka yleensä saa epätasaisimmat eläkemaksut koko työuransa aikana, se on itsenäiset ammatinharjoittajat. Tämä on Felix Rodriguezin tapaus, itsenäinen kuljetusalan työntekijä, joka täyttää pian 65 vuotta ja odotti innokkaasti tapaamista sosiaaliturvaviraston työntekijöiden kanssa 5. kesäkuuta aloittaakseen eläkehakemusprosessin.
Hän muisti kaikki työvuotensa ja itsenäisen ammatinharjoittajan maksut ja toivoi, että ensi vuoden syyskuusta alkaen hänellä olisi eläke, joka mahdollistaisi hänelle arvokkaan elämän. Kaikki ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaisesti, ja hän oli syvästi pettynyt, kun hän lähti julkiselta sektorilta: ”Työskenneltyäni 50 vuotta, jään eläkkeelle helmikuussa vain 1120 euron eläkkeellä. Se on paljon vähemmän kuin odotin”, hän selitti La Vanguardia -lehdelle. Siksi monet itsenäiset ammatinharjoittajat päättävät lopettaa itsenäisen ammatinharjoittamisen ja siirtyä palkkatyöhön.
Suomessa itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmä, johon kuuluu jopa 3,34 miljoonaa ihmistä, saa lähes 40 % pienempiä etuuksia kuin useimmat muut työntekijät: he ansaitsevat keskimäärin 1 008 euroa verojen jälkeen kuukaudessa, kun muiden työntekijäryhmien vastaava luku on 1 665 euroa. Tämä ero johtuu siitä, että ”itsenäiset ammatinharjoittajat ovat historiallisesti maksaneet maksuja vähimmäismaksupohjan perusteella”, selittää Katalonian itsenäisten ammatinharjoittajien ammattiliiton (CTAC) puheenjohtaja Daniel García.
Felix Rodriguezin tapauksessa tilanne on täysin erilainen. Hänen mukaansa hän on maksanut aina kaksinkertaiset vakuutusmaksut verrattuna itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka maksavat sosiaaliturvajärjestelmään alhaisimmat vakuutusmaksut, siitä lähtien kun hän ryhtyi itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi vuonna 1995 edellisen työpaikkansa jälkeen. ”Kaikki tuttuni maksoivat vähimmäismaksun (noin 200 euroa kuukaudessa). Mutta alusta alkaen sovin vaimoni kanssa, että maksan kaksinkertaisen määrän, jotta saisin eläkkeen, joka mahdollistaisi minulle taloudellisesti huolettoman elämän”, hän selittää.
Kolmekymmentä vuotta sitten, lopetettuaan palkkatyön ja ryhtyessään itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi, tämä La Barcelonetan kuljetusalan työntekijä päätti ottaa yksityisen eläkevakuutuksen, johon hän edelleen maksaa maksuja ja jonka avulla hän aikoo täydentää valtion eläkettään. ”Ainakin minulla on 300 tai 400 euron lisäkuukausitulo . Silti voin jäädä eläkkeelle vasta helmikuussa, kun täytän 65 vuotta, eikä syyskuussa, koska ennen sitä minun on maksettava kaksi 900 euron kuukausilainaa, jotka otin kahden pakettiauton ostamiseen”, hän selittää. Lisäksi hänen on maksettava asuntolainaa 71-vuotiaaksi asti 700 euroa kuukaudessa, ja hän toivoo voivansa maksaa lainan vaimonsa, tavaratalon työntekijän, palkalla, joka myös jää pian eläkkeelle.
Felix Rodriguezin kaltaiset esimerkit osoittavat muille itsenäisille ammatinharjoittajille, miten eläke on syytä suunnitella hyvissä ajoin. ”Eläkkeelle jääminen on usein ongelma, jos sinulla ei ole säästösuunnitelmaa”, varoittaa kollektiivisten sijoitus- ja eläkerahastojen yhdistys (Inverco). Tämä suositus koskee kaikkia kansalaisia, erityisesti niitä, joiden tulot ovat epäsäännöllisiä. Siksi Inverco toteaa, että tässä tapauksessa säästöstrategian on otettava huomioon tämä todellisuus ja sisällettävä joustavat maksut, eli maksut, joita voidaan korottaa tai alentaa milloin tahansa ilman sakkoja.
Suosituksia vanhuuseläkkeen järjestämiseksi
EFPA Spainin toimitusjohtaja Josep Soler toteaa, että valtion eläkkeet tulevat rasittamaan valtion taloutta yhä enemmän, ja kehottaa ihmisiä ”täydentämään” näitä maksuja säästöillä ja sijoituksilla. Hänen mielestään monet ihmiset eivät osaa säästää, ”koska he sijoittavat matalakorkoisiin tuotteisiin, kuten sekkitileihin ja talletuksiin”. Pitkän aikavälin tavoitteen huomioon ottaen hän suosittelee ”pienen riskin” ottamista, eli sijoittamista osakkeisiin (osakkeisiin, rahastoihin tai ETF:iin).
Sijoitusten tekemisestä rahastoihin, jotka seuraavat indeksejä, Soler toteaa: ”Olisin samaa mieltä, mutta jos kyseessä on globaali indeksi, sijoitukset ovat monipuolisempia”. Hän lisää: ”Hyvä idea on sijoittaa rahastoon, jolla on hyvä historia ja kohtuullinen hinta”, eli noin puoli pistettä ETF:lle, joka seuraa indeksiä, vaikka hajautettu osakerahasto, jonka palkkio on lähellä yhtä pistettä, ”voi myös olla hyväksyttävä”. Yleisesti hän suosittelee ”yksinkertaisia, mutta hyvin hajautettuja tuotteita, jotka ovat ymmärrettäviä ja peräisin säännellyltä organisaatiolta, jonka kulut ovat kohtuulliset”, ja varoittaa ”oudoista tarjouksista ja neuvoista vaikutusvaltaisilta henkilöiltä tai sukulaisilta”.
Vuodesta 2021 lähtien yksilöllisten eläkejärjestelmien verovapausraja on alennettu merkittävästi, mikä on edistänyt kollektiivisten vaihtoehtojen, kuten ammatillisten eläkejärjestelmien, kehitystä. Itsenäisille ammatinharjoittajille luotiin vuoden 2022 puolivälissä yksinkertaistetut työllisyyssuunnitelmat (PPES): niihin osallistuu tällä hetkellä noin 55 000 henkilöä, ja niiden varat ovat 266,3 miljoonaa euroa, mikä on edelleen huomattavasti vähemmän kuin 38,463 miljardia euroa, jota käytetään yritysten ja laitosten edistämissä perinteisissä työllisyyssuunnitelmissa.
PPES-ohjelmat mahdollistavat verotettavan tulon alentamisen 4 250 euroon (tai 5 750 euroon yhdistettynä yksilölliseen suunnitelmaan), jolloin lunastus verotetaan ansaituna tulona. Tästä verotuksesta huolimatta Daniel Garcia (CTAC) pitää niitä tarkoituksenmukaisina ja ehdottaa, että ne otettaisiin käyttöön ”viimeistään” 40-vuotiaana. Hän väittää, että ”ne on otettu hyvin vastaan, vaikka tietämättömyyttä ja epäluottamusta on edelleen paljon”, ja on varma, että ”niiden määrä kasvaa ajan myötä”, etenkin kun otetaan huomioon vuodesta 2023 voimaan tuleva puhtaasta tulosta maksettava järjestelmä. Itsenäiset ammatinharjoittajat ovat jo solmineet sopimuksia pankkien kanssa; DGSPF:ssä (sosiaaliturvan pääosasto) on rekisteröity 43 PPES-ohjelmaa, ja Invercon mukaan ”tarjonta kasvaa edelleen, jotta lähes 3,4 miljoonaa itsenäistä ammatinharjoittajaa Suomessa voi hyödyntää tätä uutta säästövälinettä”.
