Kansainväliset matematiikan olympialaiset järjestettiin 15. ja 16. heinäkuuta Australiassa. Kilpailuun osallistui yli 600 opiskelijaa.
Sisällysluettelo
Pablo Freire, 16-vuotias galicialainen opiskelija IES As Lagoas de Ourensen koulusta, on voittanut hopeamitalin kansainvälisessä matematiikkaolympialaisissa. Olympiadit järjestettiin heinäkuussa Sunshine Coastissa Australiassa, ja siellä palkittiin tämä nuori mies, joka kertoo EL ESPAÑOL -lehdelle omistavansa ”neljä tuntia opiskeluun kouluaikana ja jopa 10 tuntia lomalla”.
Kansainvälinen kisa pidettiin 15. ja 16. heinäkuuta, mutta Pablo saapui muiden joukossa Australiaan jo 14. päivänä valmistautuakseen kokeisiin. Espanjasta matkusti yhteensä kuusi opiskelijaa: kaksi Madridista, yksi Salamancasta, yksi Valladolidista, yksi La Coruñasta ja Pablo Galiciasta.
Päästäkseen turnaukseen osallistujien oli läpäistävä esivalintaprosessi. Tammikuussa järjestetään paikalliset olympialaiset ja maalis-huhtikuussa kansalliset olympialaiset. Tänä vuonna ne järjestettiin Gijónissa. Näissä vaiheissa valitaan parhaat kilpailijat.
Kansainvälinen matematiikkaolympialaiset (OIM) on järjestetty vuosittain vuodesta 1959 lähtien, ja niihin osallistuu nykyään yli 100 maata ympäri maailmaa. Se on matematiikan maailmanmestaruuskilpailu, joka järjestetään vuosittain eri maassa. Tänä vuonna se järjestettiin Australiassa torstaista 10. heinäkuuta sunnuntaihin 20. heinäkuuta.
OIM-säätiö on voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tavoitteena on ”tuoda nuoria ympäri maailmaa yhteen nauttimaan matematiikan haasteista ystävällisessä kilpailuilmapiirissä”.
Yli 600 opiskelijaa
Silvia Fernández [Pablo Freiren äiti] kertoo EL ESPAÑOL -lehdelle, että kilpailuun osallistuu yli 600 opiskelijaa. Kilpailu koostuu kuudesta matematiikan tehtävästä, jotka liittyvät koulun ulkopuoliseen aineistoon. Jokaisesta tehtävästä voi saada pisteitä 7:stä, ja enimmäispistemäärä on 42.
Tänä vuonna hopeamitali myönnettiin 28 pisteestä ja kultamitali 35 pisteestä. Siten palkintoja ei jaettu vain kolme, kuten useimmissa kilpailuissa, vaan jokainen osallistuja sai oman mitalinsa pisteiden mukaan.
Pablo kiinnostui matematiikasta intohimostaan tähtitieteeseen viidennellä ja kuudennella luokalla. Tuolloin hän liittyi Estalmat Galicia -järjestöön, jossa hän innostui matematiikasta. Kiinnostus vahvistui, kun hän aloitti matematiikan työpajan, jota opettaja Carlos Ferreiro on järjestänyt kolmen vuoden ajan Ourensen lukiossa.
Pablo kertoo, että Estalmat-projektit ovat ”ilmaisia työpajoja, jotka herättävät kiinnostusta matematiikkaan”. Ne järjestetään yliopistossa viikonloppuisin kolmena peräkkäisenä vuotena (osallistujat valitaan kokeella, johon osallistuu 25 oppilasta kuudennelta luokalta ja ensimmäiseltä lukuvuodelta).
Olympiakisoihin osallistuminen vaatii paljon työtä: ”Olen valmistautunut pitkään, on vaikea tehdä hyvin, mutta se on sen arvoista, koska tärkeintä on nauttia”, Pablo Freire kertoo EL ESPAÑOL -lehdelle. Nuori mies lisää: ”Tärkeintä on, että pidät siitä, ja koska pidän, se ei ole minulle uhraus”.
Vaikka kaikissa kilpailuissa syntyy kilpailuilmapiiri, tieteen olympialaisten osallistujien välit ovat hyvät, sillä kuten hopeamitalisti Galiciasta kertoo: ”Siellä syntyy aina ystävyyssuhteita, siellä on ihmisiä, joilla on samat mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet”.
Kultaan
Pablo Freire, hopeamitali kaulassaan, aikoo osallistua uudelleen olympialaisiin seuraavien kahden lukuvuoden aikana ja haaveilee kultamitalista. Vuonna 2026 kisat järjestetään Shanghaissa (Kiina) ja vuonna 2027 Unkarissa.
Huolimatta kansainvälisiin matematiikkaolympialaisiin osallistuvien opiskelijoiden suuresta ponnistuksesta, heille ei myönnetä minkäänlaista korvausta tai akateemista tunnustusta. ”Monet jäävät ilman yliopistopaikkaa. Ehkä tämän pitäisi saada enemmän näkyvyyttä, ja sitä pitäisi alkaa arvostaa enemmän”, Silvia Fernández valittaa.
Vaikka Pablo Freire – kuten muutkin matematiikasta innostuneet luokkatoverinsa – on varma, että ”tärkeintä on yksilöllinen tulos ja hauskanpito”, hän kaipaa arvostusta työlleen. ”Henkilökohtaisia uhrauksia on paljon. Opiskeluun käytetään 4 tuntia koulupäivän aikana ja jopa 10 tuntia lomalla.”
”Monet nuoret eivät pääse haluamalleen alalle ja lähtevät ulkomaille, koska siellä heitä arvostetaan. Se on sääli, pitäisi yrittää, ettei ponnistelut mene hukkaan”, Silvia Fernández valittaa.
Toisin kuin urheiluolympialaiset, ”tiedekilpailut eivät ole tunnettuja, niitä ei mainita lehdissä”, kertoo Pablo Freiren äiti. ”Emme ymmärrä sitä. Emme saa oikeutta.”
Hän vahvistaa myös, että ”opettajat tekevät työtä vapaaehtoisesti ja altruistisesti. Tuloksia on saavutettu paljon, mutta vielä enemmän olisi mahdollista. Opettajat ja oppilaat tekevät tätä vapaa-ajallaan.”
Pablo Freire ja hänen äitinsä ylistävät opettajien työtä ja vakuuttavat, että ”he ovat täysin omistautuneita oppilailleen”. ”Ihmistekijä on korvaamaton. Tarvitaan institutionaalista tukea”, Silvia Fernández toteaa.
