Tämän Antarktikselta löydetyn esineen analysointi paljastaa meren salaisuuksia.
Antarktiksen syvyyksissä kansainvälinen tutkijaryhmä sukeltaa Eteläisen jäämeren salaisuuksiin ottamalla sedimenttiliettynäytteitä merenpohjasta.
Työn tavoitteena on rekonstruoida menneen meren elämää ja arvioida ihmisen toiminnan vaikutusta ympäristöön. Yksi tärkeimmistä löydöksistä voi olla se, että valaat ovat paljon merkittävämpiä ilmastonmuutoksen torjunnassa kuin aiemmin on ajateltu.
Antarktiksen niemimaalla, jäätiköiden ja jäävuorien keskellä, tutkijat tekevät laajoja tutkimuksia paljastaakseen merenpohjan syvyyksissä piilevät salaisuudet. Heidän tavoitteenaan on kerätä sedimenttikerrostumia, jotka sisältävät tietoa meren elämästä vuosisatojen ajalta sekä ihmisen vaikutuksesta luontoon.
Yksi Barcelonan yliopiston tutkimusretkikunnan jäsenistä totesi, että jokainen mutakerros on kuin sivu historiallisesta kirjasta, joka kertoo, mitä olentoja näissä vesissä eli menneisyydessä, mitkä ovat säilyneet nykypäivään ja mitä jälkiä ihmisen toiminta on jättänyt.
Näytteiden keräämiseen käytetään erityistä laitetta, kernaa, jolla voidaan ottaa näytteitä jopa 500 metrin syvyydestä veden pinnan alta. Tätä laitetta verrataan jättimäiseen pölynimuriin, joka pystyy tunkeutumaan sedimenttien syvyyksiin.
Yhteensä kerättiin yli 40 metalliputkea näytteineen alueelta, joka aiemmin oli täynnä valaita ja kaloja, mutta joka on kärsinyt pahoin teollisesta kalastuksesta. Nykyään alue on tiukasti suojeltu ja tutkijoiden tarkkailun kohteena.
Näytteet jäädytetään välittömästi niiden ottamisen jälkeen, jotta niiden biologinen sisältö säilyy alkuperäisessä muodossaan.
Barcelonan yliopiston tutkija selitti, että näytteet säilytetään -80 asteen lämpötilassa, jotta muutokset voidaan estää. Myöhemmin näytteet jaetaan osiin ja lähetetään eri tutkimuskeskuksiin ympäri maailmaa.
Siellä asiantuntijat analysoivat mikro-organismit, määrittävät saastumisen tason, palauttavat tiedot merieläinten aiemmista populaatioista ja arvioivat sedimentteihin haudatun hiilen määrän. Nämä tutkimukset auttavat ymmärtämään syvemmin meren ja ilmaston välistä yhteyttä sekä seuraamaan, miten se on muuttunut ajan myötä.
Yksi tämän projektin lupaavimmista menetelmistä on ympäristön DNA-analyysi. Pienetkin sedimenttinäytteet voivat sisältää geneettisiä jälkiä valaista ja muista merenelävistä, mukaan lukien lajit, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon viime vuosisadan intensiivisen kalastuksen seurauksena. Tämä lähestymistapa antaa tutkijoille mahdollisuuden rekonstruoida ekosysteemin, joka oli olemassa ennen ihmisen aktiivista puuttumista, ja arvioida, miten satojen tuhansien valaiden katoaminen on vaikuttanut meriin.
Erityistä huomiota kiinnitetään valaiden rooliin hiilen varastoinnissa. Kuolemansa jälkeen niiden ruumiit vajoavat pohjaan, jossa ne jatkavat CO2:n sitomista ja ovat tärkeässä roolissa hiilen varastoinnissa meressä. Tutkijat toivovat, että saadut tiedot auttavat paitsi ymmärtämään paremmin menneisyyttä myös kehittämään strategioita ilmaston suojelemiseksi tulevaisuudessa.
