Välimeren alueella jotkut äärimmäiset meri-ilmiöt eivät ole vieläkään olleet säätieteellisesti selitettävissä. Tuore tutkimus paljastaa tarkat ilmakehän ilmiöiden yhdistelmät, jotka ovat näiden äkillisten lämpöpoikkeamien takana.
Sisällysluettelo
Joka kesä Välimeri on rauhallisen sininen, mutta sen pinnan alla piilee paljon pelottavampaa. Pinnan alla näkymätön lämpöaalto muuttaa hitaasti meren ekosysteemiä. Näyttävien ukkosmyrskyjen ja äkillisten myrskyjen sijaan tutkijat ovat huolissaan toisesta, salakavalammasta ilmiöstä. Kausien lämmetessä meren kuumuusaallot yleistyvät, paljastaen syvän epätasapainon ilman ja meren välillä.
Kun ilma pysähtyy, meri kuumenee
Merien äärimmäinen lämpeneminen, jota kutsutaan meren helteiksi, ei ole sattumaa. Nature Geoscience -lehdessä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan niiden syntyminen liittyy meteorologien hyvin tuntemaan ilmiöön, jonka vaikutus meriin on kuitenkin tähän asti aliarvioitu: subtrooppisiin korkeapainealueisiin. Nämä Saharasta tulevat lämpimän ilman virtaukset ulottuvat toisinaan pitkään Etelä-Eurooppaan ja muodostavat korkeapainesysteemejä, jotka kirjaimellisesti pysäyttävät ilmakehän Välimeren alueen yläpuolella.
Nämä subtropiset korkeapainerintamat esiintyvät usein kesällä, mutta vasta kun ne pysähtyvät paikalleen – vähintään viideksi päiväksi – ne luovat olosuhteet, jotka suosivat meren lämpötilan nousua. Ilmakehän pysähtyminen estää ilmamassojen uusiutumisen ja estää alueen luonnollisen ilmanvaihdon. Tämä ilmiö ei ole suinkaan yksittäistapaus, vaan se on edeltänyt suurinta osaa viimeisten 40 vuoden aikana rekisteröidyistä voimakkaimmista meren kuumuusaalloista.
Merilämpöaallot, taivaan ja meren alkemia
Lämmin ja liikkumaton ilma ei yksinään selitä sitä, kuinka nopeasti pintavesi voi lämmetä jopa 7 °C vain kahdessa päivässä, kuten Lioninlahdella kesällä 2022 tehdyt mittaukset osoittivat. Euroopan ja Välimeren alueen ilmastonmuutoskeskuksen (CMCC) mukaan, joka on koordinoinut satojen tämän tyyppisten tapahtumien analysointia, avaintekijä on meren luonnollisen jäähdytysmekanismin keskeytyminen. Tuulen aiheuttama haihtuminen.
Tutkijat ovat osoittaneet, että tuulen nopeuden lasku ja meren lämpöhäviö ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Kun tuuli tyyntyy, haihtuminen loppuu, lämpö jää pintakerroksiin ja lämpötila nousee. Tämä niin kutsuttu latentti lämpövirta edustaa yli 70 % lämpösiirrosta meren ja ilmakehän välillä. Ilman sitä meri muuttuu avoimeksi kattilaksi.
Tämä mekanismi on kvantifioitu tarkasti. Useimmissa tapauksissa meren helteet muodostuvat, kun subtrooppiset korkeapainerintamat ja heikot tuulet osuvat yhteen. Tämä yhdistelmä esiintyy kuitenkin vain 8–15 % kesäpäivistä. Harvinaisuus vahvistaa ilmiön ennustettavuutta, sillä kun se esiintyy, äärimmäisen sään riski viisinkertaistuu.
Ennustehaasteet yhä epävakaammassa Välimeressä
Ilmaston lämpenemisen myötä meren kuumuusaallot yleistyvät Välimerellä. Alue onkin tunnustettu tutkijoiden keskuudessa ”kuumaksi pisteeksi”. Nämä meren lämpöaallot aiheuttavat monien lajien massiivista kuolemaa. Ne myös häiritsevät ravintoketjuja ja heikentävät kalastusta ja vesiviljelyä. Siksi niiden esiintymisen ennakoiminen on välttämätöntä vaikutusten rajoittamiseksi.
Tässä yhteydessä CMCC:n työ on merkittävä edistysaskel. Uuden sukupolven ennustemallit ovat nimittäin tulossa käyttöön. Nämä mallit ottavat huomioon paitsi pintalämpötilan myös yleisen ilmakehän dynamiikan. Näin on mahdollista havaita meren kuumuuden ennakoivia heikkoja signaaleja, kuten subtrooppiset harjanteet tai tuulen äkillinen heikkeneminen. Näitä indikaattoreita voidaan käyttää lyhyen aikavälin varoitusjärjestelmissä.
Tämä edistysaskel ilmakehän ja meren vuorovaikutuksen ymmärtämisessä on käännekohta. Se osoittaa, että Välimeren taivas on olennainen osa meren lämpömuistia. Tämä muisti voi, jos se tulkitaan oikein, olla väline, jonka avulla voidaan ennakoida hiljaisimpia ja tuhoisimpia ilmastonmuutoksia.
