Uteliaat tarkkailijat ovat hämmästyneitä harvinaisen merieläimen lisääntyvästä esiintymisestä Välimerellä.
Välimerellä on havaittu epätavallinen ilmiö: mobula-rauskujen, jotka tunnetaan myös nimellä Välimeren meripaholaiset, massiivinen esiintyminen. Nämä kalat, jotka voivat painaa jopa 350 kiloa ja näyttävät leijuvan veden alla, ovat alkaneet esiintyä yhä useammin kesän alusta lähtien esimerkiksi Béziessä, Marseillessa, Agdissa ja Sèteissä.
Nämä havainnot, jotka ovat yleensä harvinaisia rannikolla, yllättävät sekä asiantuntijat että turistit. ”Se oli maaginen hetki”, kertoi eräs nuori lomailija. Silminnäkijä jakoi hämmästyksensä: ”Näin kaksi pientä evää ja ajattelin: ‘Ei voi olla, se on mobula!’”
Tälle ilmiölle ei kuitenkaan ole vielä yksiselitteistä tieteellistä selitystä. Jotkut asiantuntijat viittaavat eroihin planktonin saatavuudessa, joka on näiden lajien pääravinto. ”Voimme olettaa, että planktonin koostumus, joka muodostaa suurimman osan niiden ravinnosta, on muuttunut”, selitti Orelien Guai, meriretken järjestäjä, joka sanoi, ettei ole koskaan nähnyt niin paljon planktonia. Hän arveli myös, että tuuli, veden lämpötila ja suolapitoisuus voivat olla osasyynä ilmiöön.
Mobula-rauskuja elää yleensä syvällä meressä, kaukana rannikosta. Jotkut lajit suosivat trooppisia alueita tai avomerta, kuten mantarausku, jonka siipien kärkiväli voi olla jopa yhdeksän metriä ja paino kaksi tonnia .
Ekologisen hälytyksen oire
Eniten huolta herättää se, että osa näistä rauskusta on ajettu rantaan Bézién lähellä , ja biologit pitävät tätä käyttäytymistä huolestuttavana. ”Nämä eivät ole hiekassa eläviä rauskuja, vaan avomerellä, yli 1000 metrin syvyydessä eläviä rauskuja”, selitti Mathieu Lapinski, meribiologi ja Ailerons-yhdistyksen puheenjohtaja. ”Niillä ei ole paikkaa rannoillamme; ne vihaavat hiekkaa. On erittäin huono merkki, kun ne lähestyvät. Tänä vuonna se on ollut erittäin huolestuttavaa.”
Mobula-rauskut kuuluvat maailman haavoittuvimpiin merieläinlajeihin ja ovat vakavasti uhanalaisia muovisaasteen ja liikakalastuksen vuoksi. Niiden esiintyminen niin lähellä Välimeren rannikkoa ei vain hämmennä asiantuntijoita, vaan voi myös olla merkki ekologisesta epätasapainosta, jonka seuraukset ovat arvaamattomat.
