Ihminen on luotu kuolevaiseksi – 125 vuoden ikäraja on evoluution asettama raja

Ihminen

Ihminen ei voi elää yli 125 vuotta.

Tämä ei ole filosofinen kiista, vaan biologinen tosiasia. Yksikään pitkäikäinen ihminen historiassa ei ole ylittänyt tätä rajaa. Syy ei piile sairauksissa tai onnettomuuksissa, vaan soluissa – erityisessä laskurissa, joka laskee vuosien sijaan solujen jakautumisia.

Käsityksiä muuttanut koe

Vuonna 1961 Leonard Hayflick osoitti ensimmäisenä, että ihmisen solut eivät jakaudu loputtomasti. Hänen fibroblastinsa, jotka vastaavat haavojen paranemisesta, pysähtyivät 50–52 jakautumisen jälkeen. Tämä ”Hayflickin raja” tuli ikääntymisen tutkimuksen perustaksi.

Telomeerien rooli

Kromosomien päissä on telomeerit – DNA:n suojaavat osat, jotka ovat kuin kengännauhojen päitä. Ne lyhenevät jokaisen jakautumisen yhteydessä. Kun telomeerit lyhenevät liian lyhyiksi, solu käynnistää itsetuho-ohjelman – apoptoosin.

Ikääntyminen ohjelmoituna prosessina

Olemme tottuneet ajattelemaan, että ikääntyminen on kulumista. Itse asiassa se on vaiheita:

  • Nuoruus – aktiivinen jakautuminen.
  • Kypsyys – virheiden kertyminen.
  • Vanhuus – jakautumisen pysähtyminen ja apoptoosin käynnistyminen.

Solu ei kuole sattumalta, vaan sisäisen käskyn perusteella, jotta mutaatiot ja syöpä voidaan estää.

Miksi emme ole kuolemattomia

Syöpäsolut osaavat kiertää tämän mekanismin – ne aktivoivat telomerasientsyymin ja muuttuvat ”kuolemattomiksi”. Mutta normaaleissa soluissa telomeraasi on pois päältä: luonto on valinnut tasapainon uudistumisen ja turvallisuuden välillä.

Ihminen on luotu kuolevaiseksi – 125 vuoden ikäraja on evoluution asettama raja

125 vuoden raja

Väestötutkimukset vahvistavat: 1990-luvulta lähtien keskimääräinen kuolemanikä ei ole noussut. Todennäköisyys elää 125-vuotiaaksi on alle 0,01 %. Tämä on evoluution asettama raja.

Voiko luontoa huijata

Geenitekniikka, telomeraasi, elinten kloonaus – mikään näistä ei vielä pysty pidentämään elämää yli 125 vuoden rajan. Ja herää kysymys: kannattaako? Kuolemattomuus tuo mukanaan paitsi etuja myös vaaroja – mutaatioista mielenterveyshäiriöihin.

Emme ole kuolevaisia vikojen takia, vaan ohjelman ansiosta, joka vapauttaa tilaa uusille sukupolville. Hayflikin raja ei ole virhe, vaan kehityksen ehto. Ja meidän tehtävämme on elää ei pidempään, vaan paremmin.