235 metriä maan alla – ilman valoa, ilman yhteyksiä, ilman ihmisiä. Robotit ovat jo matkalla valloittamaan Marsia

ilman

Vastaus kysymykseen ”olemmeko yksin” saattaa piillä laavan alla.

Tulevaisuudessa Kuun ja Marsin valloittaminen ei välttämättä rajoitu vain niiden pinnalle – yhä useammat tutkijat pitävät maanalaisia laavatunneleita tärkeinä tutkimuskohteina. Nämä luonnolliset ontelot voivat kätkeä jälkiä maapallon ulkopuolisesta elämästä ja samalla suojata tulevia asutuksia äärimmäisiltä lämpötiloilta, säteilyltä ja meteoriittien putoamiselta.

Mutta tällaisten paikkojen tutkiminen on ihmisille vaarallista ja kallista. Siksi Espanjassa, Lanzaroten tulivuorisaarella (Kanariansaaret), testattiin itsenäisiä robotteja olosuhteissa, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon Marsin ja Kuun luolia. Paikalliset laavatunnelit, jotka muodostuivat tuhansia vuosia sitten, ovat pitkiä tunneleita, jotka syntyivät, kun laavan pintakerros jäähtyi ja sen alla sulanut massa jatkoi virtaamistaan.

Koe kesti 21 päivää ja oli jaettu neljään vaiheeseen. Ensin kaksi marsroveria tutki ympäristöä ja kartoittaa luolan sisäänkäynnin. Sitten toinen niistä lähetti laukaisulaitteen avulla sisään erityisen kuution, jossa oli antureita ja joka rakensi yksityiskohtaisen 3D-mallin sisäänkäynnin alueesta.

Vaikein vaihe oli laskeutuminen. Pienempi robotti kiinnittyi suuremman robotin runkoon ja laskeutui sen mukana köydellä jyrkää seinää pitkin. Alhaalla se irtosi ja syventyi itsenäisesti 235 metrin syvyyteen luolaan luoden kolmiulotteisen kartan reitistä täydellisessä pimeydessä.

235 metriä maan alla – ilman valoa, ilman yhteyksiä, ilman ihmisiä. Robotit ovat jo matkalla valloittamaan Marsia

Testit osoittivat, että useiden robottien koordinoitu toiminta mahdollistaa monimutkaisten maanalaisien tilojen tutkimisen ja 3D-kartoitus on mahdollista jopa suljetuissa ja valottomissa olosuhteissa. Testit paljastivat kuitenkin myös ongelmia: korkea kosteus luolassa heikensi georadan tarkkuutta, yksittäiset anturit kohtasivat häiriöitä, ja vertailutietojen puute vaikeutti tulosten tarkistamista.

Lisäksi ratkaisematta on kysymys autonomisesta navigointista – todellisessa Mars- tai Kuu-missiossa robottien on toimittava viikkoja ilman suoraa ohjausta Maasta. Tätä varten tarvitaan kehittyneempiä algoritmeja ja vakaa yhteys laitteiden välillä.

Näistä vaikeuksista huolimatta projekti on tuonut tutkijat lähemmäksi skenaariota, jossa juuri robottitutkijat kulkevat ensimmäisinä maanalaisilla reiteillä ja valmistelevat alueita tulevia tukikohtia varten. Sama tekniikka auttaa elämän etsimisessä : jos mikrobit elävät suojatuissa syvyyksissä, nämä koneet voivat löytää ne. Ja ehkä ne tuovat vastauksen yhteen ihmiskunnan vanhimmista kysymyksistä: olemmeko yksin universumissa?