Japanissa ilmailualan asiantuntijat ovat tehneet vakavan tutkimuksen selvittääkseen, miten paperilennokki käyttäytyy, kun se laukaistaan kansainvälisen avaruusaseman (ISS) kiertoradalta 400 kilometrin korkeudesta.
Sisällysluettelo
Vaikka tutkimus saattaa vaikuttaa hämmästyttävältä, se on todellinen aerodynamiikan ongelma.
Esineen käyttäytymisen arviointi avaruudessa
Paperilennokeilla on jo aiemmin ollut melko mielenkiintoisia tieteellisiä projekteja. Esimerkiksi vuonna 2018 leluyritys lisäsi älypuhelimella ohjattavan järjestelmän paperilennokeihinsa. Vuonna 2016 harrastaja kehitti Legoista koneen, joka pystyi valmistamaan paperilennokkeja.
Kaksi tutkijaa Tokion yliopistosta (Japani) esitti äskettäin paljon tärkeämmän kysymyksen: mitä tapahtuisi, jos paperilentokone pudotettaisiin ISS:n kiertoradalta? Tämän täysin vakavan kysymyksen tarkoituksena oli ymmärtää esineen käyttäytymistä tällaisissa äärimmäisissä olosuhteissa. Tutkimuksen tulokset julkaistaan Acta Astronautica -lehdessä marraskuussa 2025.
”Toivomme, että tämä tutkimus auttaa kehittämään uusia tapoja käyttää orgaanisia materiaaleja kestävällä tavalla avaruusrakenteissa”, lukee tutkimuksen johtopäätöksessä.
Lentokone kesti Mach 7:n nopeudella puhaltavat tuulet
Tutkijat valmistivat yksinkertaisen paperilentokoneen valkoisesta A4-arkista ja simuloivat sen laukaisun ISS:ltä nopeudella 7 800 m/s. Muistettakoon, että tämä nopeus on sama kuin avaruusaseman pyörimisnopeus maapallon ympäri. Havaintojen mukaan lentokone aloitti laskeutumisensa rauhallisesti, koska harvassa ilmassa se ei pystynyt hidastamaan vauhtiaan. Noin 3,5 päivää laukaisun jälkeen esine saavutti 120 km:n korkeuden, mutta tällä kertaa ilma oli riittävän tiheää häiritsemään lentoa. Lentokone alkoi pyöriä ympäri, kykenemättä lainkaan pitämään kurssiaan.
Tutkimuksen tekijät jatkoivat tutkimuksiaan rakentamalla 1:3-mittakaavassa mallin, jossa oli alumiininen pyrstö. Suorittamalla testejä hypersonisessa tuulitunnelmassa tutkijat havaitsivat, että lentokone kesti Mach 7:n – noin 8 650 km/h – tuulen seitsemän sekunnin ajan. Testien jälkeen paperikoneessa oli palojälkiä siivissä ja sen nokka oli vääntynyt. Kone ei kuitenkaan hajonnut. Tutkijat olivat kuitenkin arvanneet, että kone loppuisi palamaan vähitellen eikä hetkessä.
Tämä työ voi johtaa pohdintoihin ilmakehän tiedonkeruutehtävistä kevyiden rakenteiden avulla. Jos näin on, rakenteet tulisi suunnitella siten, että ne hajoavat luonnollisesti tehtävänsä päätyttyä.
