Merikuoret ja simpukankuoret ovat tärkeä osa rannikkoekosysteemejä. Ja ne ovat katoamassa
Sisällysluettelo
Erään tutkimuksen mukaan merikuorten määrä Katalonian rannikolla on vähentynyt lähes kolminkertaisesti muutamassa vuosikymmenessä.
Se on kesäinen rituaali. Kuten syödä kylmää vesimelonia iltapäivällä, poimia viikunoita suoraan puusta tai makoilla keskellä yötä peitolla katsomassa Perseidien ohikulkua. Simpukoiden ja kotiloiden kerääminen merenrannalla on yksi tyypillisimmistä elokuun perinteistä. Mutta sillä on hintansa, kuten aina on ollut.
”Oletetaan seuraavaa”, sanoo Michal Kowalewski, Floridan yliopiston (Yhdysvallat) tutkija, joka on erikoistunut selkärangattomien tutkimukseen: ”Vuosittain ja lähes varmasti kaikkialla maailmassa on noin 10 miljardia käyntiä rannoilla. Oletetaan, että joka sadas vierailija kerää yhden simpukan, mikä kuulostaa vähäiseltä, mutta silti puhumme 10 000 tonnista simpukoita, jotka katoavat rannoilta vuosittain.” Tämä vastaa kolmea täyteen täytettyä olympia-uima-allasta. Se tuntuu vähäiseltä ja viattomalta teolta, mutta massaturismin kasvu Välimeren rannoilla on muuttamassa niiden ekosysteemejä peruuttamattomasti, ja nyt kesäloman matkamuistojen vieminen kotiin jättää yhä syvemmän jalanjäljen.
Tutkijat ovat varoittaneet tästä jo vuosia. Kowalewskin ja Barcelonan yliopiston tutkijoiden julkaisemassa PLOS One -lehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa todettiin jo selvä lasku simpukoiden määrässä Larga de Saloun rannalla (Katalonia). Tutkijat vertasivat kahta saman paikan 30 vuoden välein tehtyä systemaattista näytteenottoa: ensimmäinen tehtiin vuosina 1978–1981 ja toinen vuosina 2008–2010. He havaitsivat, että simpukoiden määrä oli vähentynyt lähes kolminkertaisesti tutkimusjakson aikana.
Tämä väheneminen tapahtui samaan aikaan kuin lähes samansuuruinen matkailijoiden määrän kasvu, joka oli 2,7-kertaistunut kyseisenä aikana. Sen sijaan ympäristön fyysiset olosuhteet, kuten aaltojen energia ja ilmasto, pysyivät vakaina. Lisäksi simpukoiden tutkimuksesta saadut ekologiset indikaattorit – lajien vallitsevuus, kokojakauma, saalistajien tekemien reikiä simpukoiden kuoriin – pysyivät vakaina vuosien ajan. Tämä viittaa siihen, että simpukkapopulaatioiden dynamiikassa tai paikallisen meriekosysteemin perusrakenteessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Näyttää siis siltä, että syy on ihmisissä.
”Lisääntynyt matkailu merkitsee rannikkoalueen kaupungistumista ja veneilyn lisääntymistä”, Kowalewski toteaa. Hän lisää: ”Rantojen puhdistamiseen käytettävien koneiden käyttö on myös lisääntynyt, mikä on merkittävää, koska koneet ajavat hiekalla ja jauhaa simpukoiden kuoret.” Lisäksi on otettava huomioon kerääminen.
”Se ei tietenkään ole vaaratonta”, vakuuttaa Jordi Martinell Callicó, toinen tutkimuksen tekijöistä, joka on lisäksi viettänyt koko elämänsä rannalla, joka valittiin näytteenottoon, ja nähnyt omin silmin alueen asteittaisen pilaantumisen. ”Rannikkoalueella on erittäin kova paine”, hän lisää.
”Olen samaa mieltä siitä, että yhden simpukan ottaminen ei ole kovin merkittävää”, Kowalewski kommentoi. Ongelmana on, että miljoonat ihmiset, jotka vierailevat rannoilla vuosittain, ottavat usein mukanaan kokonaisia ämpäriä. ”He laittavat ne kotiin, mutta ajan myötä suurin osa simpukoista päätyy roskiin tai kaatopaikalle”, hän varoittaa.
Tämä on lisäksi ollut teknisesti kiellettyä Espanjassa jo vuosikymmenten ajan. Rannikkolaki määrittelee, että hiekka, kivet, simpukat, nilviäiset ja rannan fossiilit ovat julkista omaisuutta, ja niiden luvaton poiminta on laitonta. Vaikka yhden tai kahden ottaminen muistoksi ei ole aktiivisesti valvottua, siitä voi seurata 500–3 000 euron sakko.
Olennaisen tärkeä ympäristötehtävä
Olohuoneessa ne ovat koristeita, mutta rannoilla simpukat suorittavat monia ekosysteemipalveluja ja niillä on olennainen ympäristötehtävä. ”Ne eivät ole siellä sattumalta: ne ovat osa luonnon koneistoa, joka pitää rannat elossa ja vakaana”, selittää Fernando García Guerrero, yksi Espanjan luonnontieteellisen museon malakologisen kokoelman vastuuhenkilöistä.
Kysyttyjen asiantuntijoiden mukaan yksi kuorien tärkeimmistä tehtävistä on rantojen fyysinen vakauttaminen. ”Jokainen kuori, niin pieni kuin se onkin, auttaa pitämään hiekan paikallaan ja estää sen kulkeutumista vuoroveden mukana. Niiden ansiosta rannat säilyttävät muotonsa, lujuutensa ja kykynsä vastustaa eroosiota”, García selittää.
”Kuoriutuvat kuoret vaikuttavat myös veden happamuuteen, koska ne sisältävät kalsiumkarbonaattia, joka muuttaa meren pH-arvoa”, Martinell selittää. Tämä auttaa kierrättämään kalsiumia ja muita alkuaineita mereen, mikä puolestaan auttaa ylläpitämään elämän kiertokulkua vedessä, mukaan lukien uusien kotiloiden syntyminen.
Kuoret ovat puolestaan monien organismien turvapaikka ja elinympäristö. Levät, meriruohot, erakkoravut, pienet selkärangattomat ja jopa rannikkolinnut käyttävät niitä kotinaan tai rakennusmateriaalina. Jotkut linnut jopa teroittavat niillä nokkansa. On kiistatonta, että kuorten katoaminen muuttaa rantojen fysikaalista, kemiallista ja biologista tasapainoa.
Parempi jättää kuori paikoilleen
Tässä vaiheessa ihmisen toiminnan vaikutus rannikkoon näyttää väistämättömältä. ”Voimme kuitenkin vielä minimoida jalanjälkemme kävellessämme”, Kowalewski toteaa. Tutkija sanoo kannattavansa yksinkertaisinta ja samalla vaikeinta ratkaisua: ympäristövalistusta. ”Mielestäni se on paras tapa aloittaa ongelman lieventäminen”, hän sanoo. Martinell on samaa mieltä: ”Lomailijoita on saatava tietoisiksi siitä, että heidän on oltava varovaisia, kunnioitettava ranta-aluetta ja välttävä sen tuhoamista. Yhden simpukan vieminen voi tuntua vähäiseltä. Mutta se ei ole tarpeen, parempi jättää se paikoilleen.”
”Hyvä uutinen on, että rannan nauttiminen ja sen hoitaminen eivät ole vain yhteensopivia, vaan niiden pitäisi kulkea käsi kädessä”, García toteaa. Sen sijaan, että ottaisit simpukoita mukaan, tutkija ehdottaa niiden katselemista, valokuvaamista tai yksinkertaisesti ihailemista. ”Kokemus ei menetä arvoaan, vaikka siitä ei jää fyysistä muistotavaraa; päinvastoin, voimme olla enemmän yhteydessä luontoon”, hän toteaa.
Hän mainitsee myös, että rannalla käydessään on tärkeää olla muuttamatta dyynien kasvillisuutta, välttää kävelemästä merkittyjen polkujen ulkopuolella, kerätä roskat ja noudattaa ympäristöviranomaisten ohjeita. ”Rannikon hoitaminen ei tarkoita, että siitä ei voi nauttia”, hän muistuttaa. Sitten hän lisää: ”Päinvastoin, se tarkoittaa oppia arvostamaan sitä todella. Sillä mitä suojelemme, säilytämme. Ja mitä säilytämme, pysyy.”
